Savikuja.fi
Kilpailuta asuntolaina

Ensimmäinen omistusasunto: koti järven rannalla

Muutimme tasan kaksi kuukautta sitten ensimmäiseen omistusasuntoomme. Olimme pitkään haaveilleet omasta kodista, jossain luonnon keskellä ja nyt tuo haave on vihdoin käynyt toteen.

Pitkä haaveilu ja suunnittelu tuli vihdoin päätökseen, kun löysimme ensimmäisen omistusasuntomme Mikkelistä, järven rannalta. Muutimme Espoosta Mikkeliin vain, koska löysimme sieltä juuri meidän näköisen kodin, missä pystyimme kuvittelemaan asuvamme.

Prosessi ensimmäisen omistusasunnon hankkimiseen oli melko pitkä ja epävarma. Omarahoitusosuuteen säästäminen, tulevaisuuden suunnitteleminen ja oikean kodin metsästäminen on todella uuvuttavaa. Suunnittelimme ja ravasimme asuntonäytöissä monta vuotta, kunnes vähän sattumalta onnistuimme löytämään kohteen, jossa oli kaikki mitä ensimmäiseltä kodiltamme halusimme sekä paljon enemmän. Myös kohteen budjetti osui nipin napin omaan haarukkaan.

Kirjoitin aikaisemmin hieman teknisemmän kirjoituksen ensimmäisen asunnon hankkimisesta ja siitä, mitä kaikkea prosessissa kannattaa ottaa huomioon.

Tärkeimmät asiat kun suunnittelee ensimmäisen asunnon ostoa

Nyt, kun pystyy jälkikäteen miettimään prosessia ensimmäisen asunnon hankkimisessa niin muutama asia nousee pinnalle, mitä kannattaa ottaa huomioon.

Keskustelut pankkien kanssa

Tämä on mielestäni yksi tärkeimmistä asioista mitä ensimmäisen asunnon ostossa tulee tehdä. Kävimme alusta asti keskusteluja eri pankkien kanssa tilanteestamme ja haaveestamme muuttaa omaan asuntoon asumaan. Ensimmäisen kerran kävimme keskusteluja ennen kun olimme edes alkaneet säästämään tai avanneet asuntosäästötilejä. Tämä auttaa siinä mielessä, että haaveilu realisoituu kun alkaa saamaan jotain konkreettista ja kättä pidempää ensimmäistä asuntoa ajatellen.

Suunnittele pitkällä tähtäimellä

Meidän ns. checklist kehittyi kokoaika, mitä enemmän suunnittelimme ensimmäisen omistusasunnon ostoa. Tämä on mielestäni olennainen, sillä näyttöjen jälkeen pystyy tekemään tiukan arvion kun vetelee rasteja ruutuun. Kävimme Aneten kanssa todella monissa näytöissä, joissa tuli sellanen “ihan kiva” ja “eehkä” fiilis, mutta kun rasteja ei tullut ruutuun niin oli selvä, että kohde ei ollut meitä varten. Lisäksi hyvällä checklistalla huomaa, mitkä ominaisuudet ja asiat asunnossa nousevat ylitse muiden. Meillä esimerkiksi nousi, mitä pidempää asunnon hankinta kesti, niin ranta pakolliseksi. Pitkään näin ei kuitenkaan ollut.

Mietimme pitkään, että tarvitsemmeko todella rantaa tontillamme vai ei? Lopulta kuitenkin päätimme, että jos me kerta halutaan muuttaa luonnon keskelle niin kai se ranta olisi ihan kiva lisä. Nyt meillä on tontilla omaa rantaviivaa pitkälti yli sata metriä.

Mietimme pitkään, että tarvitsemmeko todella rantaa tontillamme vai ei? Lopulta kuitenkin päätimme, että jos me kerta halutaan muuttaa luonnon keskelle niin kai se ranta olisi ihan kiva lisä. Nyt meillä on tontilla omaa rantaviivaa pitkälti yli sata metriä.

Keskustele asiasta läheisten ja työnantajan kanssa

Meillä itsellä oli sellainen tilanne, että itse tein etätöitä ja Anette teki yritystöitä urheiluhierojana. Mietimme pitkään, että voisimmeko mahdollisesti muuttaa pois pääkaupunkiseudulta ja mikä meitä oikeasti sitoo pääkaupunkiseudulle. Olemme molemmat asuneet koko elämämme pääkaupunkiseudulla ja se on ollut aina sellainen itsestäänselvyys, että siellä nyt vain asutaan. Kuitenkin kun asiaa alkaa miettimään, niin voi olla, että on hyvin mahdollista muuttaa jonnekin syrjempään. Me mietimme pitkään jopa Lappia. Nyt ei kuitenkaan ihan niin kauas vielä uskallettu lähteä, mutta ehkä vielä joskus?

Asiasta keskusteleminen on suotavaa mm. siksi, että ne omat mahdollisuudet selkenevät. Minulla esim. selvisi, että etätyöskentely tulee todennäköisesti jatkumaan pitkään ja, että meidän työsopimuksessa on ainoastaan vaatimuksena asua Suomen rajojen sisäpuolella. Anette puolestaan voisi siirtää oman yritystoiminnan mihin vain, mutta asiakaskunta pitäisi rakentaa uudestaan. Aneten kannalta oli siis jossain määrin suotavaa, että joku suhteellisen iso kaupunki olisi jossain lähiseuduilla, että olisi hieronta-asiakkaita.

Mitä tapahtuu, kun se oikea asunto löytyy?

Meille oli jo muodostunut rutiiniksi selailla Oikotie-sovellusta omilla kriteereillämme ja kierrellä potentiaalisia asuntoja näytöissä. Oma checklist auttoi aina arvioimaan asuntoa paperilla, mutta se “tunne” piti vielä löytää, ennen kuin alkaisimme ostoaikeisiin.

Löysin ihan mielenkiintoisen kohteen eräänä päivänä Oikotiestä. Olimme hieman aiemmin käyneet Lahdessa katsomassa erästä kohdetta, joten pohdin, että Mikkeli olisi Lahdesta sitten seuraava kaupunki. Vähän kaukana, mutta pidetään mieli avoimena - tuumin. Katsoin myös, että tuon mielenkiintoisen kohteen vieressä on myös toinen asunto myynnissä, vähän turhan kallis, mutta kun nyt kerta mennään Mikkeliin asti niin kai se olisi ihan kiva käydä haistelemassa sitäkin.

Soitin välittäjälle ja sain järjestettyä näytöt molempiin kohteisiin lauantai päivälle. Kyseinen välittäjä oli vastuussa molemmista kohteista, joten järjestely meni aika kivasti. Lähdimme aikaisin aamulla kohti Mikkeliä näyttöpäivänä ja puolilta päivin olimme jo tutkimassa kohteita.

Kävimme ensimmäisessä näytössä asunnossa, josta olin alunperin kiinnostunut. Asunto oli kuitenkin kaikkea muuta mitä olimme odottaneet. Rähjänen mökkerö joka vaatisi paljon remppaa. Me emme halunneet missään nimessä alkaa heti tekemään suuria remontteja, kun muuttaisimme ensimmäiseen asuntoomme.

Jatkoimme toiseen näyttöön, nyt tuohon hieman kalliimpaan kohteeseen, joka oli aivan ensimmäisen asunnon lähellä. Muistan edelleen sen oudon tunteen jonka tunsin, kun astuin asuntoon ensimmäistä kertaa sisään. Se tuli täysin odottamatta, mutta tuossa tilanteessa minulla tuli heti äitini sanat “kyllä sen tuntee” mieleen, kun olimme pohtineet mahdollisia asuntoja ja sitä, kuinka sen oman asunnon oikein löytää.

Pidin tunteen näytön ajan itselläni ja keskityin lähinnä omaan checklistaan ja tutkin paikkoja. Kaikki oli täydellistä ja tunne vain kasvoi. Pidin tunteen edelleen vahvasti itselläni, mutta nyt tiesin, että tältä se sitten oikeasti tuntuu kun sen mieleisen asunnon löytää.

Monta vuotta piti etsiä oikeaa asuntoa, ennen kuin ensimmäistä kertaa tuli aito "tunne", että nyt saattoi löytyä paikka, jota voisi kutsua kodiksi.

Monta vuotta piti etsiä oikeaa asuntoa, ennen kuin ensimmäistä kertaa tuli aito "tunne", että nyt saattoi löytyä paikka, jota voisi kutsua kodiksi.

Keskustelut alkaa

Lähdimme pois näytöstä aivan muina miehinä. Hetken ajelimme kohti Espoota, kunnes aloimme käymään kahta asuntoa läpi Aneten kanssa. Taisin sanoa heti Anetelle, että tuo jälkimmäinen asunto osu ja uppos, mutta mitä sinä olet mieltä? Anetella ei ollut tullut yhtä vahvaa tunnetta, mutta kun hänkin alkoi asiaa tarkemmin pohtimaan, niin kyllä hänkin oli tykännyt asunnosta kovasti. Itse tiesin, että nyt oli vahva tunne ja päätin poikkeuksellisen yksimielisesti soittaa välittäjälle perään, että olisimme kiinnostuneita ja, että mitäs nyt sitten tehdään. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun olimme olleet kiinostuneita yhdestäkään asunnosta, vaikka olimme käyneet ties kuin pitkään eri asuntojen näytöissä. Tai noh, ehkä olimme vähän olleet aiemmissa vähän kiinnostuneita, mutta ei näin kovasti.

Välittäjä sanoi, että “varaa” asuntoa meille viikon ajan. Sanoin, että soitan heti maanantaina pankkiin ja käyn kohteen ja oman tilanteemme läpi. Vaikka olimmekin jo pitkään keskustelleet eri pankkien kanssa, niin halusin vielä erikseen keskustella nimen omaa Mikkelin paikallisen pankin kanssa, jotta potentiaalisen muuton jälkeen pankkimme olisi lähipankki.

Seuraavalla viikolla alkoi keskustelut toden teolla. Asunnon hinta oli hieman oman budjettimme yli, joten rahojakin piti toden teolla laskea. Saimme paikallisesta pankista alustavan tarjouksen, joka riittäisi asunnon ostoon, mutta omat säästömme ja tilanteemme huomioiden tiesimme, että tiukkaa se tekisi. Kuitenkin, kun alustava tarjous oli saatu niin ilmoitimme välittäjälle asiasta. Sovimme toisen näytön seuraavalle viikonlopulle, jotta pääsisimme varmistamaan, että tuo tunne joka asunnosta tuli olisi oikea ja, että kaikki asiat olisi todella niin kuin pitää. Toisessa näytössä myös Anette innostui ja oma tunne vahvistui entisestään.

Nukuimme vielä yön yli koko hommaa sulatellen. Päivää myöhemmin päätimme, että nyt tai ei koskaan ja, että nyt halutaan edetä tarjoukseen. Soitimme välittäjälle ja sanoimme, että kyllä tässä nyt haluttaisiin Mikkeliin muuttaa. Välittäjä sanoi, että eikun rohkeasti vain tarjousta tekemään ja, että sen voi tehdä ehdollisena niin, että rahoitus todella saadaan. Tämä oli helpotus, sillä siinä ei ole käytännössä mitään menetettävää kun tekee rahoitusehdollisen tarjouksen. Tällöin sitä sitten vain pitää toivoa, että lainajärjestelyt sujuu niin kuin pitää. Halusimme myös lisäksi tehdä asuntoon kuntotarkastuksen. Tämä lisättäisiin myös tarjouksen ehtoon ja, että mitään poikkemaa ei tarkistuksesta löydy.

Teimme puhelimessa välittäjälle suullisen tarjouksen omien laskelmiemme mukaan niin, että pitäisi juuri ja juuri säästöt riittää kyseisen summan lainamäärän omarahoitukseen. Ylimääräisiä vakuuksia meillä ei ollut. Välittäjä sanoi, että kertoo myyjille tarjouksen ja soittaa takaisin kun myyjät vastaavat.

Puhelun jälkeen oli kovat täpinät. Tämä oli ensimmäinen tarjous, jonka olimme koskaan asunnosta jättäneet. Olimme lähdössä lenkille purkamaan paineita, kun välittäjä soitti jo takaisin. Myyjät olivat tehneet vastatarjouksen. Teimme uuden vastatarjouksen. Molemmat puolet olivat välittäjän linjoilla ja lopulta löysimme yhteisymmärryksen hinnasta. Hinta lyötiin lukkoon.

Ihastuimme toden teolla asunnon keittiöön, joka oltiin hiljattain remontoitu. Paljon kaappitilaa ja siistit pinnat ja valaistus.

Ihastuimme toden teolla asunnon keittiöön, joka oltiin hiljattain remontoitu. Paljon kaappitilaa ja siistit pinnat ja valaistus.

Kuntotarkastus ja lainaneuvottelut

Keskustelut pankin kanssa jatkoivat nyt niin, että ilmoitimme, että hinnasta oltiin päästy yhteisymmärrykseen ja, että tässä oltaisiin viimeistään nyt tosissaan ostamassa asuntoa. Tässä vaiheessa aletaankin jo sitten tarkemmin käymään numeroita läpi ja tutkimaan korkoja, vakuuksia, omarahoitusta ja muita laina ehtoja.

Kuntotarkastus saatiin sovittua melko pikaisella aikataululla. Olisikohan ollut peräti seuraavalle viikolle. Ajelimme jo kolmatta kertaa Mikkeliin ja tällä kertaa tapaisimme myyjät ensimmäistä kertaa. Veimme kahvipaketin muodollisuuden vuoksi heille.

Kuntotarkastuksessa oli outo tunnelma, kun tilanne oli uusi kaikille osapuolille lukuunottamatta kuntotarkastajaa. Myyjät olivat myymässä lapsuudenasuntoa ja tunteet olivat herkässä. Talon isäntä opasti minua talon ja tontin ympäri ja kertoi ylläpito-asioita jotka tälläiselle kaupunkilaiselle olivat täysin vieraita.

Kuntotarkastuksessa oli kaikki ok, eikä suurempia huomioita asunnosta löytynyt. Aloimme sopia kaupanteko- ja muuttopäivää. Kuntotarkastuksen jälkeisenä maanantaina nyt myös pankista soitettiin omatoimisesti eikä enään niin, että me olimme aina heihin yhteydessä. Asiat alkoivat todenteolla realisoitumaan vasta tässä vaiheessa, kun aloimme puhua kauppojenteosta.

Kaupat ja muutto

Kaupantekopäivä lyötiin lukkoon pian kuntotarkastuksen jälkeen. Kaupat tehtäisiin Mikkelissä, meidän uudessa pankissa ja paikalla olisi ostajat, myyjät, pankin edustaja sekä kaupanvahvistaja. Muuttopäivä sovittiin myös noin kuukausi kauppojenteosta eteenpäin.

Kaupantekopäivä saapui ja ajelimme taas Mikkeliin. Oli perjantai ja olin ottanut iltapäivän töistä vapaaksi kauppojen tekoa varten. Kauppojentekotilanne tuntui epätodelliselta. Niin pitkään olimme haaveilleet omasta asunnosta ja nyt, kun nimet saadaan virallisesti papereihin, olisi tämä pitkä prosessi vihdoin ohi!

Nimet saatiin papereihin ja meistä oli tullut virallisesti uuden asuntomme haltijat. Kotivakuutus tuli olla voimassa tästä päivästä eteenpäin. Myyjät olisivat vielä oikeutettuja osumaan asunnossa kuitenkin niin, että asunto ja kohde on siinä kunnossa muuttopäivänä kun se on ollut kauppoja tehtäessä.

Menimme uudelle asunnolle virallistamaan kaupat vielä myyjien kanssa kahvien merkeissä. Vietimme asunnolla lähes koko illan ja tutustuimme toisimme hieman paremmin. Asuntomme myyjät ovat tänäkin päivänä yhdet ainoista tutuista meille nyt uudessa kaupungissa.

Meillä oli vielä kolme viikkoa aikaa ennen kuin muuttaisimme uuteen asuntoon Mikkeliin. Vuokrasopimus vanhasta asunnosta oli purettu ja asioiden järjestelytkin olivat jo alkaneet. Aloimme pakkailla rauhassa vähäisiä tavaroitamme, joista suurimman osan saimme tuoda jo viikkoa ennen virallista muuttopäivää. Vietimme viimeisen viikon vanhassa vuokra-asunnossamme ilman sänkyä, telkkaria, sohvaa jne. Olot oli vähän ankeat, mutta ainakin loppusiivous oli helppo hoitaa.

Muuttopäivä oli sovittu Aneten synttäripäiväksi. Se oli perjantai ja olin itse ottanut sallitun palkallisen vapaapäivän töistä muuttoa varten. Vuokranantaja tuli tekemään vanhan asuntomme lopputarkistuksen perjantai aamuna ja kun kaikki oli ok, palautimme avaimet ja lähdimme nyt viimeistä kertaa ajelemaan kohti Mikkeliä niin, ettemme enää palaisi takaisin vanhaan asuntoomme Savikujalla. Tällä kertaa myös koiramme Isku pääsi mukaan tälle mystiselle retkelle, jota olimme jo monesti tehneet ilman häntä.

Myyjät olivat antaneet meille asunnon avaimen edellisellä viikolla, kun olimme vieneet lähes kaikki tavaramme uudelle asunnolle. Meillä oli siis yksi avain taskussa ja loput asunnon avaimet oli odottamassa asunnon sisällä. Myyjät olivat lisäksi tilanneet kattavan loppusiivouksen asuntoon, mitä heidän ei todellakaan olisi tarvinnut tehdä. Saimme myös muutossa paljon arvokkaita huonekaluja ja muita tarpeellisia tarvikkeita joita omakotitalossa tarvitsee, täysin kauppakirjojen ulkopuolelta.

Saavuimme Aneten synttäreillä perjantaina puoliltapäivin uuteen kotiimme. Olimme hakeneet Mikkelin Holvista take-away ruoat, joita nyt nautimme uudessa ruokasalissamme samalla kun tuijotimme pöyristyneinä järvelle, joka ruokasalista näkyy. Tunne oli epätodellinen.

Ensimmäisen aterian nauttiminen uuden asuntomme ruokasalissa tuntui epätodelliselta. Näkymä järvelle on kaunis.

Ensimmäisen aterian nauttiminen uuden asuntomme ruokasalissa tuntui epätodelliselta. Näkymä järvelle on kaunis.

Kaksi kuukautta muuton jälkeen

Vieläkään ei tunnu todelliselta, että olemme todella löytäneet aivan uskomattoman paikan asua. Anette usein sanoo, että välillä tuntuu kuin olisi jotenkin huijannut tämän kodin itselleen.

Paljon on tullut uusia asioita omakotitaloon liittyen koko ikänsä kerros- ja rivitaloissa asuneelle. Tänään leikkasin ensimmäisen kerran pihan nurmikon. Eilen huuhtelin viemärikaivon. Toissa päivänä saatiin vihdoin koko tontti aidattua ja koiramme Isku voi nyt juosta vapaana pihalla.

Ensimmäiseen omistusasuntoon muuttaminen on ollut yksi isoimmista muutoksista, etteipä jopa isoin asia omassa elämässä. Moni asia on muuttunut, vielä ainakin tällä hetkellä positiiviseen suuntaan.

Ensimmäinen omistusasunto on meidän kohdalla ollut aivan unelmien täyttymys.

Uudessa asunnossamme on kaksi kerrosta ja riittävästi tilaa koko perheelle.

Uudessa asunnossamme on kaksi kerrosta ja riittävästi tilaa koko perheelle.

PS. Kirjoitin aiheesta myös englanniksi omassa blogissani.

Kaikki kategoriat

Kauneus ja hyvinvointiKosmetiikkaRetkeily ja vaellusRuokaLähituotantoKotimaisuusEläimetLiikunta ja urheiluTerveysUskontotiedeFolkloristiikkaKansallispuistoLuonnonsuojeluYrittäjyysTeknologiaKoti ja asuminenSijoittaminen